Vierasblogi: Uuden polven kauppasopimukset vaikuttavat kansallisen politiikan liikkumavaraan

Kansainväliset kauppa- ja investointisopimukset rajaavat kansallisen päätöksenteon liikkumavaraa ja asettavat valtioille velvoitteita. Tämä on sopimusten tarkoitus, sillä mistä muuten neuvoteltaisiin. Olennaista on ymmärtää mistä neuvotellaan ja miltä pohjalta kansallista säätelyvapautta rajoitetaan.

Neuvoteltavissa sopimuksissa nykyinen lainsäädäntö on käytännössä perälautana. Vaikutukset kohdentuvat etenkin siihen, miten uutta lainsäädäntöä ja standardeja voidaan asettaa ja lainsäädäntöä tiukentaa. Kansallisen sääntelyn harmonisointi kauppapolitiikan piirissä ei välttämättä palvele kansanterveystoimien, terveydensuojelun korkean tason tavoitteita tai huomioi riittävästi julkisen sektorin hallinnollista taakkaa.

Neuvottelujen kannalta olennainen elementti on se, mitä niiden katsotaan kattavan. Esimerkiksi investointiensuoja kattaa sopimuksissa myös sosiaali- ja terveyspalvelut. Singaporen ja EU:n välisessä sopimuksessa myös investointien kansallisen kohtelun velvoitteita on laajennettu kaikille sektoreille. Tulkinta siitä, mitä julkisiksi palveluiksi katsotaan, voi osoittautua hyvinkin kapeaksi (Krajewski & Kynast 2014).

Investointiensuojan käyttö kansallisia kansanterveystoimia vastaan ei ole uhkakuva, vaan realiteetti. Australia ja Uruguay ovat saaneet haasteen tupakkaan kohdentuvien kansanterveystoimien vuoksi ja tupakkayhtiöt ovat valmiita jatkamaan oikeudenkäyntejä asiassa (ks. BloombergBusiness 2013 ja video: Last Week with John Oliver/video). Vakuutusyhtiö Achmea haastoi Slovakian korvauksiin terveydenhuollon uudistuksesta (Achmea B.V. vs. The Slovak Republic), joka perääntyi yksityistämisestä ja edellytti, että julkisen terveysvakuutuksen piirissä resurssit tulee käyttää terveydenhuollon eikä sijoittajien hyväksi. Lääkeyhtiö Eli Lilly on haastanut Kanadan kansallisen tuomioistuimen lääkepatentteihin kohdentuvien päätösten vuoksi (Eli Lilly and Company v. The Government of Canada).

Sosiaali- ja terveyssektori on investointiensuojan kannalta helposti maksajan paikalla. Suomi on jo Yhdysvaltain 301-listalla lääkkeiden viitehintajärjestelmän vuoksi (Executive Office of the President of the United States 2014. EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP:n osalta ulkomaankauppaministeri ei kuitenkaan pystynyt kuulemistilaisuudessa tuomaan esille mahdollisia uhkia lainkaan (Video: Kuulemistilaisuus kysymys uhkista).

Kansallisessa päätöksenteossa tulisi suhtautua huolella ja riittävän laajasti siihen, mistä kauppa- ja investointisopimuksissa neuvotellaan. Tämä edellyttäisi lausunnon pyytämistä myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta sekä vaikutusten huomiointia sosiaali- ja terveyspolitiikan toimille. Kyse kun ei ole vain eri maiden välisestä kaupasta, vaan myös yksityisen ja julkisen vallan suhteesta, paitsi kansallisessa, myös kansainvälisessä päätöksenteossa sekä siitä, missä ja mistä lähtökohdista kansainvälisen sääntelyn lähtökohdista päätetään.

Meri Koivusalo, 9.3.2015
Kirjoittaja toimii kansainvälisen terveyspolitiikan erikoistutkijana, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksessa